Minotauros

Minotauroksen jalanjäljillä

Lomamatka Kreikan Knossokseen nostatti mieleeni tarun Minotauroksesta, tuosta kreikkalaisen mytologian legendaarisesta hirviöstä, jolla oli ihmisen ruumis mutta härän pää ja häntä. Tottahan kaikki muistamme kuulleemme Minotauroksesta, joka asusti labyrintin sokkeloissa ja jolle uhrattiin nuoria miehiä ja neitsyitä ateriaksi. Mutta kuinka yksityiskohtaisesti tunnet tarun?

Minotauros on kreikasta käännettynä kirjaimellisesti ”Minoksen härkä”, ja tarussa yhdistyivät useat kreikkalaisen mytologian sankarit. Kaikki sai alkunsa ylijumala Zeuksen ja Europa-neidon pojan Minoksen tahtoessa päästä koko Kreetan valtiaaksi, ei vain paikallisen kaupunkivaltion kuninkaaksi, ja pyytäessä jumalten suosiota omien veljiensä kustannuksella. Merenjumala Poseidon päätyi Minoksen puolelle, ja antoi tämän toiveiden mukaisesti tälle valkoisen härän uhrattavaksi. Minos kuitenkin uhrasikin härän omasta laumastaan, ja piti upean valkoisen härän itsellään. Poseidon ei mennyt lankaan eikä katsonut moista huijausta hyvällä ja päätti rankaista Minosta.

Poseidonin avuksi suostui rakkauden jumalatar Afrodite, joka sytytti kuningas Minoksen vaimon, Pasifaen, sydämessä kiihkeän rakkauden Minoksen pitämään valkoiseen härkään. No, kuten arvaat, Pasifae tahtoi härältä muutakin kuin ystävyyttä. Niinpä hän houkutteli kuninkaallisista rakennusurakoista huolehtineen arkkitehti Daidaloksen rakentamaan puisen härän, joka naamioitiin aidon härkäneidon näköiseksi. Pasifae piiloutui härän uumeniin ja lemmiskeli valkoisen härkäuroksen kanssa. Hän tuli raskaaksi, kuten usein syrjähyppyjen kohdalla tapahtuu, ja synnytti pojan. Asterioniksi nimetyllä pojalla oli kuitenkin härän pää ja häntä, vaikka se muuten muistuttikin ihmistä. Kuningatar ei siis pystynyt salaamaan lemmenleikkejään härän kanssa, ja mahtavasta Minoksesta tuli hirviön isäpuoli.

Se oli arvatenkin Minokselle liikaa, kenelle nyt härkämäistä poikapuolta voisi esitellä omanaan? Niinpä hänkin turvautui Delfoin oraakkelin neuvosta Daidaloksen apuun. Kuninkaan palatsin rakentanut Daidalos ehdotti labyrinttia, jonka uumeniin Asterion eli Minotauros suljettaisiin, ja niin tehtiinkin. Minotauroksella oli kuitenkin erikoinen ruokahalu, johon lukeutuivat ihmisetkin. Hänelle uhrattiin säännöllisin väliajoin ateenalaisten lähettämiä nuorukaisia ja neitsyitä, jotka Ateena oli pakotettu luovuttamaan korvauksena Minoksen pojan tappamisesta.

Ateenan kuninkaalla Aigeuksella oli viisas poikapuoli Theseus (jonka isä muuten oli Poseidon), joka päätti tehdä moisesta uhrauksesta lopun. Hän lähti ateenalaisten mukana Kreetalle, sai siellä Minoksen tyttären ja Minotauroksen sisarpuolen Ariadnen rakastumaan itseensä ja auttamaan Minotauroksen tappamisessa. Ariadne antoi Theseukselle lankakerän, jonka avulla tämä pystyisi löytämään tiensä pois labyrintin sokkeloista. Theseus lähti labyrintin pimeyteen, luonnollisesti voitti ja Minotauros-raukka sai surullisen lopun.

Eräät asiantuntijat ovat tulkinneet tarua kirjaimellisesti ja Knossoksesta etsitään edelleen kuumeisesti labyrinttiä. Koska sellaista ei ole löytynyt, ovat monet tulkinneet Knossoksen valtavan ja sokkelomaisen, yli 20 000 m² kokoisen, palatsin itse labyrintiksi. Toisten mielestä tarina on vertauskuvallinen, ja kertoo kuinka Ateenan onnistui irrottautua mahtavan Kreetan otteesta. Teorioita on monia, joten jokainen voi valita niistä omasta mielestään sopivimman. Totuus on kuitenkin, että Minotauros on vielä tänäänkin yksi maailman mytologisista olennoista tunnetuin.