Natsijoukkojen toimet Kreetalla toisen maailmansodan aikaan
Useiden Euroopan alueiden tapaan jopa kreetalaiset joutuivat natsimiehityksen kohteeksi toisen maailmansodan pyörteissä. Ja myös Kreetalla saksalaisjoukot syyllistyivät julmiin raakuuksiin, joiden haavoja paikalliset edelleen hoitelevat.
Kreetan valtaus alkoi 20. toukokuuta 1941, jolloin saksalaiset aloittivat ilmahyökkäyksin operaation koodinimellä Unternehmen Merkur, eli Operaatio Merkurius. Saarta puolustivat kreetalaisten lisäksi myös akselivallat ja kreikkalaisjoukot. Jo toisena päivänä saksalaiset onnistuivat valtaamaan Malemen lentotukikohdan, jonka kautta he sitten lensivät Kreetan kamaralle vahvistusjoukkoja ja kalustoaan. Kreetan taistelu kesti 10 päivää, ja sitä pidetään sotilaspiireissä ensimmäisenä pääosin ilmasta tapahtuneena miehityksenä. Saman vuoden toukokuun loppuun mennessä koko Kreeta oli saksalaisten ikeen alla, vaikka ilmahyökkäys olikin maksanut hengen noin 4 000 saksalaiselle laskuvarjojääkärille.
Kreetalaiset ovat vuosituhansien aikana joutuneet puolustamaan saartaan useaankin kertaan eri valloittajia vastaan, ja heidät tunnetaan Kreikassa sitkeinä ja pelottomina. Sen saivat oppia myös saksalaisjoukot, jotka joutuivat kohtaamaan poikkeuksellisen kovaa vastarintaa paikallisten taholta. Asiantuntijoiden mukaan juuri kreetalaiset laittoivat natsijoukoille kiivaimmin vastaan. Jo toukokuun 1941 ilmahyökkäyksen aikaan kreetalaiset ottivat kiinni taivaalta laskuvarjolla putoilevia saksalaisia ja tappoivat heitä sadoittain, niin kirvein kuin puukoin. Kreetalla lepääkin sodan jäljiltä lähes 4 500 saksalaissotilasta, jotka on haudattu Hanian lähellä olevalle Malemen saksalaishautausmaalle.
Vastarinnasta tuohtuneet saksalaiset käyttivät Kreetalla myös poikkeuksellisen raakoja kostotoimia. Jokaista tapettua saksalaista kohden he nimittäin teloittivat 25 kreetalaista. Jopa kokonaisia kyliä tuhottiin kostona, naiset ja lapset mukaan luettuna. Niistä tunnetuin on Kantanoksen kylä, jonka kaikki asukkaat teloitettiin kesäkuussa 1941 ja talot hävitettiin maan tasalle, ”ettei kylää enää koskaan rakenneta uudelleen”, kuten kylän paikalle pystyttyyn kylttiin oli kirjoitettu. Ja verilöyly vain siksi, että kyläläisten väitettiin pidätelleen natsien etenemistä kahden vuorokauden ajan. Kantanoksen kylä kuitenkin rakennettiin saksalaisia uhaten uudelleen. Myös Kontomarin verilöylyn aikana vuonna 1941 lähes kaikki kylän miehet teloitettiin, ja tapahtuma on tallennettu filmille.
Kreetalainen vastarintaliike onnistui yhteistyössä Brittien salaisen palvelun kanssa kaappaamaan saksalaiskenraali Kreipen, joka oli koko Kreetan saksalaisjoukkojen komentaja. Kuten arvata saattaa, natsijoukot kostivat moisen joukkotuhoilla eri puolilla Kreetaa. Erityisen raskaasti asiasta sai maksaa Psiloritis-vuorella sijainnut 4 000 asukkaan ja lähes 1 000 talon Anogian kylä, jonka talot kirjaimellisesti tuhottiin jokaista tiiltä myöten, ensin polttamalla ja sitten dynamiitilla. Kaikki kylästä ja siitä kilometrin säteellä löydetyt miehet teloitettiin, suurin osa oli kuitenkin onnistunut pakenemaan paikalta jo ennen natsien saapumista. Sodan jälkeen myös Anogian asukkaat palasivat kotikonnuilleen ja rakensivat kylänsä uudelleen.
Kreetalaislähteiden mukaan ainakin 6 593 miestä, 1 113 naista ja 869 kreetalaista lasta kuoli saksalaisten toimien seurauksena.
Saksalaisten Wehrmacht ja heitä avustaneet italialasijoukot viipyivät Kreetalla vuoteen 1945, jolloin he hävisivät akselivaltojen sotilaille ja joutuivat poistumaan saarelta.
Saksalaisten touhuista Kreikassa on todellakin vaiettu lähes rikollisella tavalla. Moniakin kyliä tuhottiin maan tasalle, ja asukkaita tapettiin, olivatpa he sitten naisia tai lapsia. Kreikkalaiskylät luonnollisesti vaativat sodan jälkeen korvauksia moisten raakojen sotarikosten osalta, mutta toistaiseksi yhtään markkaa tai euroa ei ole herunut. Vaikka ihan Haagin ihmisoikeustuomioistuimeen on edetty, esimerkiksi Distomon osalta, eivät saksalaisten kukkaronnyörit ole löystyneet. Distomo muuten sijaitsee aivan Ateenasta Delfoihin johtavan tien varrella, joten sinne kannattaa samaisella matkalla ”eksyä”. Kylä on sinnikkäällä päättäväisyydellä rakennettu uudelleen, mutta sen kukkulalla sijaitsee tapettujen muistomerkki ja asiaan liittyvä museo.
Etenkin tämän Kreikan talouskriisin aikana, kun Saksa on EU:n kassanvartijana, on todella julmaa miten tästä historiaan kirjatusta tosiasiasta ja taisteluista on vaiettu.
Koskettavaa luettavaa, enpä ole tuosta aiemmin tullut lukeneeksikaan. Kyllä saisi Saksa maksella oikeuden päätöksellä määrätyt sotakorvaukset, vaikka tapahtumista onkin kulunut noin kauan. Nyt olisi Kreikallekin rahoilla käyttöä, sinne Saksaanhan ne velkasummat suurimmaksi osaksi palautuisivat!